Pakokaasumittaus

Pakokaasumittaus on pakollinen, ja sen voi suorittaa ennen katsastusta, tai katsastuksessa. Vianhaussakin on pakokaasumittaus erittäin tärkeä. Yleensä se saatetaan skipata, mutta jos esimerkiksi moottori käy huonosti, saattaa mittauksen arvoista löytyä poikkeavuuksia, jotka auttavat vian löytämisessä.

Pakokaasumittaukset koskevat bensiiniautoissa vuonna 1978 ja sen jälkeen käyttöön otettuja autoja.

Bensiinikäyttöisten autojen pakokaasupäästöjen tarkastuksessa mitataan joutokäynnillä CO-(häkä), HC(hiilivety), O₂(happi), ja CO₂(hiilidioksidi)- pitoisuudet ja vastaava moottorin pyörintänopeus (alle 1000 r/min). Kolmitoimisilla katalysaattorilla varustettujen autojen osalta mitataan lisäksi korotettu pyörintänopeus ja sitä vastaavat CO-, HC-, O₂- ja CO₂- pitoisuudet ja lambda-arvo (polttoaineen ja ilman suhde palamisseoksessa).

Bensiinikäyttöiselle henkilö- ja pakettiautolle, joka on varustettu OBD- järjestelmällä ja otettu käyttöön 1.1.2001 tai sen jälkeen suoritetaan OBD:n tarkastus ja korotetun pyörintänopeuden pakokaasupäästömittaus.

Katalysaattori

Katalysaattori puhdistaa pakokaasuja katalyysiä hyödyntämällä. Bensiiniautossa on käytössä kolmitoimikatalysaattori. Nimi tulee siitä, että se puhdistaa pakokaasuja kolmella tavalla :

CO eli häkä hapettuu hiilidioksidiksi (CO2)

Palamattomat hiilivedyt hapettuvat hiilidioksiksi ja vedeksi.

Typen oksidit (NOx) pelkistyvät typeksi (N2)

Diesel-autojen mittaus

Diesel autoissa mitataan savutusarvoa. Se mitataan 1.1.1980 jälkeen käyttöön otetuista diesel autoista. 

Mittauksessa kuormittamatonta moottoria kiihdytetään joutokäynnillä säätimen rajoittamalle maksimipyörintänopeudelle. Tällöin syntyvä pakokaasu johdetaan mittauslaitteistoon, joka toimii ns. opasiteettiperiaatteella.

Laitteisto siis mittaa valon läpäisykyvykkyyttä savusta. Hyväksymisraja on vapaastihengittävillä dieselmoottoreilla 2,5 m^-1 ja turboahtimella varustetuilla dieselmoottoreilla 3,0 m^-1

1.1.2006 jälkeen käyttöönotetuissa dieselautoissa raja-arvo on 1,5 m-1

Latausjärjestelmä

Latausjärjestelmän kytkentäkaavio

Laturin toiminta

On olemassa kahta eri tyyppistä laturia: tasavirtalaturi ja vaihtovirtalaturi.

Vaihtovirtalaturi on syrjäyttänyt tasavirtalaturin eli tasavirtalaturia ei käytetä enään uusissa autoissa. 

- Tasavirtalaturissa magneettikenttä saadaan laturin runko-osaan sijoitetulla kenttäkäämeillä eli staattorilla.

- Rungon sisällä pyörii ankkuri. Sähkömotorinen voima indusoituu johtosilmukoihin.

- Johtosilmukoiden SMV:n voimakkuus ja suunta muuttuvat jatkuvasti ankkurin kierroksen aikana.

- Kommuntaattorilta johdetaan teho hiiliharjojen avulla laturin ulostuloon.

- Vaihtovirtalaturissa kenttäkäämit ovat laturin pyörivässä osassa eli ankkurissa ja ulostuloteho saadaan laturin runkoon käämityistä staattorikäämeistä.

- Ei tarvita kommutaattoria

- Voidaan pyörittää suuremmalla nopeudella kuin tasavirtalaturia.

Ohivuotomittaus

Ohivuotomittauksessa siis tarkistetaan moottorin mekaaninen kunto. 

1. Sytytystulpat pois.

2. Ohivuotomittaukseen vaadittava mittari

3. Sytytystulpan kierteille laitetaan pidempi osa pakkauksesta.

4. Tähän osaan liitetään pienempi osa sormitiukkuudelle ja siihen ''pilli'' 

5. Pyöritetään kampiakselia kunnes pillin vihellys loppuu. Tällöin mäntä on yläkuolokohdassa. Yläkuolokohdan voi tarkistaa myös esimerkiksi kun ruuvimeisselillä koskettelee mäntää ja pyörittää kampiakselia. 

6. Sitten otetaan pilli pois ja liitetään mittari kiinni.

7. Mittari tulee kalibroida ennen kuin mittausta tehdään.

8. Jos moottori on autossa kiinni ja vuotoa löytyy, on keinoja selvittää mistäpäin vuotoa tulee. Jos männänrenkaista vuotaa, sen kuulee kun ottaa öljytikun pois. Jos venttiilit vuotavat, imupuolen vuodon havaitsee kaasuläpältä ja pakopuolen vuodon pakoputkelta. Sytkärillä pystyy hyvin havaitsemaan nämä.

Tässä vielä video miten mittaus tapahtuu